teini

Katso artikkeli Teini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

teini (5)

1. nuori, 13–19 vuoden ikäinen henkilö
2. (vanhentunut) opiskelija

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ei̯ni/, [ˈteini]
• tavutus: tei‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	teini	teinit
genetiivi	teinin	teinien (teinein)
partitiivi	teiniä	teinejä
akkusatiivi	teini; teinin	teinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	teinissä	teineissä
elatiivi	teinistä	teineistä
illatiivi	teiniin	teineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	teinillä	teineillä
ablatiivi	teiniltä	teineiltä
allatiivi	teinille	teineille
muut sijamuodot
essiivi	teininä	teineinä
translatiivi	teiniksi	teineiksi
abessiivi	teinittä	teineittä
instruktiivi	–	teinein
komitatiivi	–	teineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	teini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin djäkne << muinaiskreikan διάκονος (diḗkonos), vrt. diakoni
• nuorta henkilö tarkoittava merkitys on omaksuttu englannin teen << teenager -sanoista, ikäväli 13–19 vuotta tulee siitä, että englannin kielen lukusanat 13–19 päättyvät -teen

Käännökset

1. nuori

englanti: teen, teenager hollanti: tiener kroatia: tinejdžer m. puola: nastolatek ranska: adolescent m., ado m./f., jeune m./f.

ruotsi: tonåring saksa: Jugendlicher m., Jugendliche f. serbia: tinejdžer m. venäjä: тинейджер m. viro: teismeline

Liittyvät sanat

• murrosikäinen
• teini-ikäinen

Yhdyssanat

esiteini, massateini, teiniaika, teini-ikä, teinikunta, teinilaulu, teininkulku, teininkäynti, teinipastori, teinipoika, teiniraha, teiniraskaus, teinityttö, varhaisteini

Aiheesta muualla

• teini Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Teini. Kotimaisten kielten keskus