teku

Suomi

Substantiivi

teku (1)

1. (arkikieltä) teknillinen opisto

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪eku/
• tavutus: te‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	teku	tekut
genetiivi	tekun	tekujen
partitiivi	tekua	tekuja
akkusatiivi	teku; tekun	tekut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tekussa	tekuissa
elatiivi	tekusta	tekuista
illatiivi	tekuun	tekuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tekulla	tekuilla
ablatiivi	tekulta	tekuilta
allatiivi	tekulle	tekuille
muut sijamuodot
essiivi	tekuna	tekuina
translatiivi	tekuksi	tekuiksi
abessiivi	tekutta	tekuitta
instruktiivi	–	tekuin
komitatiivi	–	tekuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	teku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• teku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

teku

1. yksikön datiivimuoto sanasta tek
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta tek

Substantiivi

teku

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta teka

Verbi

teku

1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä teći