termiini

Katso artikkeli Termiini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

termiini (6)

1. (rahoitus) johdannaissopimus, jossa ostaja ja myyjä sitoutuvat tekemään kaupan jollakin kohde-etuudella tiettynä hetkenä tulevaisuudessa tiettyyn hintaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ermiːni/
• tavutus: ter‧mii‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	termiini	termiinit
genetiivi	termiinin	termiinien termiineiden termiineitten
partitiivi	termiiniä	termiineitä termiinejä
akkusatiivi	termiini; termiinin	termiinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	termiinissä	termiineissä
elatiivi	termiinistä	termiineistä
illatiivi	termiiniin	termiineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	termiinillä	termiineillä
ablatiivi	termiiniltä	termiineiltä
allatiivi	termiinille	termiineille
muut sijamuodot
essiivi	termiininä	termiineinä
translatiivi	termiiniksi	termiineiksi
abessiivi	termiinittä	termiineittä
instruktiivi	–	termiinein
komitatiivi	–	termiineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	termiini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. johdannaissopimus, jossa ostaja ja myyjä sitoutuvat tekemään kaupan jollakin kohde-etuudella tiettynä hetkenä tulevaisuudessa tiettyyn hintaan

ruotsi: termin

Liittyvät sanat

• futuuri

Yhdyssanat

termiinikauppa, termiinikurssi, termiinisopimus

Aiheesta muualla

• termiini Kielitoimiston sanakirjassa