terre

Italia

Substantiivi

terre

1. monikkomuoto sanasta terra

Latina

Verbi

terrē

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä terreō

Ranska

Substantiivi

terre f. (monikko terres[luo])

1. maa, maankamara
2. maalaji, multa; pelto, tilukset

Ääntäminen

• IPA: /tɛʁ/

Etymologia

• latinan sanasta terra ’maa’

Liittyvät sanat

Synonyymit

• sol

Johdokset

• verbit: atterrir
• verbit: enterrer
• verbit: terrer
• adjektiivit: terrestre
• adjektiivit: terrien

Yhdyssanat ja sanaliitot

• pomme de terre

Aiheesta muualla

• terre Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)