testaaja

Suomi

Substantiivi

testaaja (10)

1. henkilö, joka testaa, yrittää, kokeilee jotakin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪est̪ɑːjɑ/
• tavutus: tes‧taa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	testaaja	testaajat
genetiivi	testaajan	testaajien (testaajain)
partitiivi	testaajaa	testaajia
akkusatiivi	testaaja; testaajan	testaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	testaajassa	testaajissa
elatiivi	testaajasta	testaajista
illatiivi	testaajaan	testaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	testaajalla	testaajilla
ablatiivi	testaajalta	testaajilta
allatiivi	testaajalle	testaajille
muut sijamuodot
essiivi	testaajana	testaajina
translatiivi	testaajaksi	testaajiksi
abessiivi	testaajatta	testaajitta
instruktiivi	–	testaajin
komitatiivi	–	testaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	testaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi testata (vokaalivartalo testaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka testaa jotakin

englanti: tester ruotsi: Testare

venäjä: тестер

Aiheesta muualla

• testaaja Kielitoimiston sanakirjassa