testamentata

Suomi

Verbi

testamentata (73-C) (taivutus[luo])

1. määrätä testamentilla luovutettavaksi johonkin käyttötarkoitukseen tai jonkun omistukseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪est̪ɑˌment̪ɑt̪ɑ/
• tavutus: tes‧ta‧men‧ta‧ta

Liittyvät sanat

• testaattori

Johdokset

• substantiivit: testamenttaaja, testamenttaaminen

Aiheesta muualla

• testamentata Kielitoimiston sanakirjassa