tienoo

Suomi

Substantiivi

tienoo

1. (murteellinen) seutu
2. (murteellinen, kuvaannollisesti) Määritelmä puuttuu.

   vuoden 1954 tienoilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ie̯noː/
• tavutus: tie‧noo

Käännökset

1. seutu

ranska: région f., parages m. (monikko)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

keskitienoo, kotitienoo, lähitienoo

Aiheesta muualla

• tienoo Kielitoimiston sanakirjassa