tiera

Suomi

Substantiivi

tiera (9)

1. kavion tai kengän pohjaan kertyvä lumipaakku

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ie̯rɑ/
• tavutus: tie‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tiera	tierat
genetiivi	tieran	tierojen (tierain)
partitiivi	tieraa	tieroja
akkusatiivi	tiera; tieran	tierat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tierassa	tieroissa
elatiivi	tierasta	tieroista
illatiivi	tieraan	tieroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tieralla	tieroilla
ablatiivi	tieralta	tieroilta
allatiivi	tieralle	tieroille
muut sijamuodot
essiivi	tierana	tieroina
translatiivi	tieraksi	tieroiksi
abessiivi	tieratta	tieroitta
instruktiivi	–	tieroin
komitatiivi	–	tieroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tiera-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• tilsa

Aiheesta muualla

• tiera Kielitoimiston sanakirjassa