tikkari

Suomi

Substantiivi

tikkari (6)

1. (arkikieltä) tikkukaramelli
2. (slangia, ammattislangia) käsiliikennemerkki ajoneuvojen pysäyttämiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ikːɑri/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tikkari	tikkarit
genetiivi	tikkarin	tikkarien tikkareiden tikkareitten
partitiivi	tikkaria	tikkareita tikkareja
akkusatiivi	tikkari; tikkarin	tikkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tikkarissa	tikkareissa
elatiivi	tikkarista	tikkareista
illatiivi	tikkariin	tikkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tikkarilla	tikkareilla
ablatiivi	tikkarilta	tikkareilta
allatiivi	tikkarille	tikkareille
muut sijamuodot
essiivi	tikkarina	tikkareina
translatiivi	tikkariksi	tikkareiksi
abessiivi	tikkaritta	tikkareitta
instruktiivi	–	tikkarein
komitatiivi	–	tikkareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tikkari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tikkukaramelli

Ks. tikkukaramelli

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

tikkarimies

Aiheesta muualla

• tikkari Kielitoimiston sanakirjassa