tilke

Suomi

Substantiivi

tilke (48-A)

1. tiiviste, täyte; esimerkiksi hirsien väliin, saumaan tai reikään

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ilkeˣ/
• tavutus: til‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tilke	tilkkeet
genetiivi	tilkkeen	tilkkeiden tilkkeitten
partitiivi	tilkettä	tilkkeitä
akkusatiivi	tilke; tilkkeen	tilkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tilkkeessä	tilkkeissä
elatiivi	tilkkeestä	tilkkeistä
illatiivi	tilkkeeseen	tilkkeisiin tilkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tilkkeellä	tilkkeillä
ablatiivi	tilkkeeltä	tilkkeiltä
allatiivi	tilkkeelle	tilkkeille
muut sijamuodot
essiivi	tilkkeenä	tilkkeinä
translatiivi	tilkkeeksi	tilkkeiksi
abessiivi	tilkkeettä	tilkkeittä
instruktiivi	–	tilkkein
komitatiivi	–	tilkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tilkkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tilket-

Liittyvät sanat

• tilkitä

Yhdyssanat

tilkesana

Aiheesta muualla

• tilke Kielitoimiston sanakirjassa