tillta

Ruotsi

Verbi

tillta (epäsäännöllinen)

1. kasvaa, lisääntyä

Taivutus

• Vanhahtavassa kielessä verbi taipuu myös infinitiivissä ja preesensissä vahvasti (alkuperäisen) -g-vartalon mukaan: tilltaga, tilltager, tilltog, tilltagit.

Taivutus – tillta
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	tilltar (tilltager)	tilltas (tilltags, tilltages)
imperfekti	tilltog	tilltogs
supiini	tilltagit	tilltagits
imperatiivi	tillta (tilltag)	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: tillta, tilltaga
• passiivin infinitiivi: tilltas, tilltagas
• aktiivin part. prees: tilltagande
• passiivin part. prees: tilltagandes
• part. perf.: yl. tilltagen, n. tilltaget, määr./mon. tilltagna

Etymologia

till- + ta

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• tilltaga (vanhahtava)