tipu

Suomi

Substantiivi

tipu (1)^[1]

1. pieni kananpoika
2. (arkikieltä) viehättävä nuori nainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ipu/
• tavutus: ti‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tipu	tiput
genetiivi	tipun	tipujen
partitiivi	tipua	tipuja
akkusatiivi	tipu; tipun	tiput
sisäpaikallissijat
inessiivi	tipussa	tipuissa
elatiivi	tipusta	tipuista
illatiivi	tipuun	tipuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tipulla	tipuilla
ablatiivi	tipulta	tipuilta
allatiivi	tipulle	tipuille
muut sijamuodot
essiivi	tipuna	tipuina
translatiivi	tipuksi	tipuiksi
abessiivi	tiputta	tipuitta
instruktiivi	–	tipuin
komitatiivi	–	tipuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tipu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• tsiksi

Yhdyssanat

pääsiäistipu

Aiheesta muualla

• tipu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4215 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

Substantiivi

tipu

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta tip
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta tip