tislata

Suomi

Verbi

tislata (73) (taivutus[luo])

1. (kemia) erottaa teknisin menetelmin seoksen aineosia toisistaan niiden erilaisten höyrystymisominaisuuksien perusteella

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪islɑt̪ɑˣ/
• tavutus: tis‧la‧ta

Käännökset

1. erottaa teknisin menetelmin seoksen aineosia toisistaan niiden erilaisten höyrystymisominaisuuksien perusteella

englanti: distill

Liittyvät sanat

• fraktioida
• kolonni
• lauhdutin
• jae
• tisle
• uuttaa

Johdokset

• substantiivit: tislaaminen, tislaamo, tislaus

Yhdyssanat

kuivatislata, kylmätislata

Aiheesta muualla

• tislata Kielitoimiston sanakirjassa