uuttaa

Suomi

Verbi

uuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (kemia) erottaa ainetta liuoksesta aineiden liukoisuusominaisuuksien perusteella, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːt̪ːɑːˣ/
• tavutus: uut‧taa

Etymologia

Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.^[1]

Käännökset

1. käynnistää ja pitää yllä uuttoa, sekä erotella tuotos uutetusta seoksesta

englanti: extract espanja: extraer

ido: dekoktar, extraktar venäjä: экстрагировать

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: uute, uuttaminen, uutto

Aiheesta muualla

• uuttaa Kielitoimiston sanakirjassa