tiu

Suomi

Substantiivi

tiu (18)

1. kananmunista käytettävä mittayksikkö, joka tarkoittaa 20 kappaletta

   Ennen junan lähtöä hän osti vielä asemaravintolasta puoli tiuta kovaksi keitettyjä kananmunia. (Ulvova mylläri, Arto Paasilinna)

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪iu̯/
• tavutus: tiu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tiu	tiut
genetiivi	tiun	tiuiden tiuitten
partitiivi	tiuta	tiuita
akkusatiivi	tiu; tiun	tiut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tiussa	tiuissa
elatiivi	tiusta	tiuista
illatiivi	tiuhun	tiuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tiulla	tiuilla
ablatiivi	tiulta	tiuilta
allatiivi	tiulle	tiuille
muut sijamuodot
essiivi	tiuna	tiuina
translatiivi	tiuksi	tiuiksi
abessiivi	tiutta	tiuitta
instruktiivi	–	tiuin
komitatiivi	–	tiuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tiu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. eräs mittayksikkö

englanti: score esperanto: dudeko hollanti: twintig stuks (mon.)

ruotsi: tjog saksa: Stiege f.

Aiheesta muualla

• tiu Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto

Pronomini

tiu (yks. akk. tiun, mon. tiuj, mon. akk. tiujn)

1. (demonstratiivinen) se
2. (demonstratiivinen) tuo
3. (persoonapronomini) hän

Ääntäminen

• IPA: [ˈtiː.u]

Liittyvät sanat

• ĉi