toisinto

Suomi

Substantiivi

toisinto (1-J)

1. uusiutuminen aikaisemman kaltaisena
2. kopio, duplikaatti
3. muunnos, muunnelma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	toisinto	toisinnot
genetiivi	toisinnon	toisintojen
partitiivi	toisintoa	toisintoja
akkusatiivi	toisinto; toisinnon	toisinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi	toisinnossa	toisinnoissa
elatiivi	toisinnosta	toisinnoista
illatiivi	toisintoon	toisintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toisinnolla	toisinnoilla
ablatiivi	toisinnolta	toisinnoilta
allatiivi	toisinnolle	toisinnoille
muut sijamuodot
essiivi	toisintona	toisintoina
translatiivi	toisinnoksi	toisinnoiksi
abessiivi	toisinnotta	toisinnoitta
instruktiivi	–	toisinnoin
komitatiivi	–	toisintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	toisinno-
vahva vartalo	toisinto-
konsonantti- vartalo	-

Ääntäminen

• IPA: [ˈtoisinto]

Tavutus

• tavutus: toi‧sin‧to

Etymologia

• verbi toisintaa + johdin -o

Käännökset

1. uusiutuminen

englanti: recurrence ranska: récurrence f.

ruotsi: upprepning, rekurrens saksa: Rekurrenz f.

2. duplikaatti

Ks. kopio

3. muunnos

Ks. muunnos

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

runotoisinto

Aiheesta muualla

• toisinto Kielitoimiston sanakirjassa