toive

Suomi

Substantiivi

toive (48)

1. asia, jota halutaan tai toivotaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oi̯ʋeˣ/
• tavutus: toi‧ve

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	toive	toiveet
genetiivi	toiveen	toiveiden toiveitten
partitiivi	toivetta	toiveita
akkusatiivi	toive; toiveen	toiveet
sisäpaikallissijat
inessiivi	toiveessa	toiveissa
elatiivi	toiveesta	toiveista
illatiivi	toiveeseen	toiveisiin toiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toiveella	toiveilla
ablatiivi	toiveelta	toiveilta
allatiivi	toiveelle	toiveille
muut sijamuodot
essiivi	toiveena	toiveina
translatiivi	toiveeksi	toiveiksi
abessiivi	toiveetta	toiveitta
instruktiivi	–	toivein
komitatiivi	–	toiveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	toivee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	toivet-

Käännökset

1. asia, jota halutaan tai toivotaan

englanti: wish, desire espanja: esperanza f. norja: ønske n. ranska: souhait m.

ruotsi: önskemål, förhoppning, hopp slovakki: želanie n., prianie n. tšekki: přání n. venäjä: надежда

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: toiveikas

Yhdyssanat

toiveajattelu, toiveammatti, toivekonsertti, toivelevy, toiveuni, voitontoive

Aiheesta muualla

• toive Kielitoimiston sanakirjassa
• toive Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 345, 495 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa