tolppa

Suomi

Substantiivi

tolppa (10-B)

1. maahan pystyyn kiinnitetty paalu tai tanko, pylväs

   Auto törmäsi tolppaan.

2. erit. pylväs, johon kiinnitetään ilmassa kulkeva sähkö- tai puhelinjohto
3. (urheilu) joukkuepelien kuten jalkapallon ja jääkiekon maalin pystysuora sivulaita, joka rajaa maalin leveyssuunnassa

   Aaltonen kilautti avauserässä tolppaan.

   Pallo tömähti tolppaan.

4. (arkikieltä) taksitolppa, taksiasema
5. roomalainen numero, joka kertoo oluen vahvuuden

   kolmen tolpan olutta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪olpːɑ/
• tavutus: tolp‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tolppa	tolpat
genetiivi	tolpan	tolppien (tolppain)
partitiivi	tolppaa	tolppia
akkusatiivi	tolppa; tolpan	tolpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tolpassa	tolpissa
elatiivi	tolpasta	tolpista
illatiivi	tolppaan	tolppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tolpalla	tolpilla
ablatiivi	tolpalta	tolpilta
allatiivi	tolpalle	tolpille
muut sijamuodot
essiivi	tolppana	tolppina
translatiivi	tolpaksi	tolpiksi
abessiivi	tolpatta	tolpitta
instruktiivi	–	tolpin
komitatiivi	–	tolppine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tolpa-
vahva vartalo	tolppa-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pysty paalu t. pylväs

ainu: ikuspe englanti: post; (rakennustekniikka) stud ruotsi: stolpe

saksa: Pfosten m. venäjä: столб viro: post, tulp

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hillotolppa, kilometritolppa, lampputolppa, lämmitystolppa, lämpötolppa, maalitolppa, sähkötolppa, taksitolppa, tolppa-aitta, tolppakenkä, tolppalaukaus

Idiomit

• olla tolpillaan sairaudesta parantuneesta, vuodelevon päättymisestä

Aiheesta muualla

• tolppa Kielitoimiston sanakirjassa