tooga

Katso artikkeli Tooga Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

tooga (10)

1. antiikin Rooman ylimysten ja virkamiesten vaate, joka koostui noin kuusi metriä pitkästä kankaasta vartalon ympärille kiedottuna

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oːɡɑ/
• tavutus: too‧ga

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tooga	toogat
genetiivi	toogan	toogien (toogain)
partitiivi	toogaa	toogia
akkusatiivi	tooga; toogan	toogat
sisäpaikallissijat
inessiivi	toogassa	toogissa
elatiivi	toogasta	toogista
illatiivi	toogaan	toogiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toogalla	toogilla
ablatiivi	toogalta	toogilta
allatiivi	toogalle	toogille
muut sijamuodot
essiivi	toogana	toogina
translatiivi	toogaksi	toogiksi
abessiivi	toogatta	toogitta
instruktiivi	–	toogin
komitatiivi	–	toogine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tooga-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vaate

azeri: toqa englanti: toga

turkki: toga

Aiheesta muualla

• tooga Kielitoimiston sanakirjassa