toora

Suomi

Substantiivi

toora (10)

1. (uskonto) Mooseksen kirjat, Mooseksen laki

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oːrɑ/
• tavutus: too‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	toora	toorat
genetiivi	tooran	toorien (toorain)
partitiivi	tooraa	tooria
akkusatiivi	toora; tooran	toorat
sisäpaikallissijat
inessiivi	toorassa	toorissa
elatiivi	toorasta	toorista
illatiivi	tooraan	tooriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tooralla	toorilla
ablatiivi	tooralta	toorilta
allatiivi	tooralle	toorille
muut sijamuodot
essiivi	toorana	toorina
translatiivi	tooraksi	tooriksi
abessiivi	tooratta	tooritta
instruktiivi	–	toorin
komitatiivi	–	toorine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	toora-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• toora Kielitoimiston sanakirjassa
• toora Suomen etymologisessa sanakirjassa