toosa

Suomi

Substantiivi

toosa (10)

1. (arkikieltä) (kehno) laite

   Saisikohan tästä vanhasta toosasta vielä toimivan radion autoon?

2. (arkikieltä) televisio, televisiovastaanotin
3. (alatyyliä) naisen ulkosynnyttimet ja/tai emätin

   Mun toosa haisee ihan kalalle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪oːsɑ/
• tavutus: too‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	toosa	toosat
genetiivi	toosan	toosien (toosain)
partitiivi	toosaa	toosia
akkusatiivi	toosa; toosan	toosat
sisäpaikallissijat
inessiivi	toosassa	toosissa
elatiivi	toosasta	toosista
illatiivi	toosaan	toosiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toosalla	toosilla
ablatiivi	toosalta	toosilta
allatiivi	toosalle	toosille
muut sijamuodot
essiivi	toosana	toosina
translatiivi	toosaksi	toosiksi
abessiivi	toosatta	toositta
instruktiivi	–	toosin
komitatiivi	–	toosine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	toosa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• germaaninen, vrt. ruotsin dosa, saksan Dose

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (laite) vekotin, vempain, rakkine
• (naisen sukupuolielimet) Kts. pillu#Synonyymit

Idiomit

• toosan värkkääminen naisen itsetyydytys

Aiheesta muualla

• toosa Kielitoimiston sanakirjassa