torus

Suomi

Substantiivi

torus (39)

1. (geometria) muodoltaan donitsia muistuttava kappale
2. (tähtitiede) supermassiivista mustaa aukkoa ympäröivä renkaan muotoinen rakenne
3. (lääketiede) hyvänlaatuinen luinen kyhmy, luun liikakasvu, tavallisesti suussa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	torus	torukset
genetiivi	toruksen	torusten toruksien
partitiivi	torusta	toruksia
akkusatiivi	torus; toruksen	torukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	toruksessa	toruksissa
elatiivi	toruksesta	toruksista
illatiivi	torukseen	toruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	toruksella	toruksilla
ablatiivi	torukselta	toruksilta
allatiivi	torukselle	toruksille
muut sijamuodot
essiivi	toruksena	toruksina
translatiivi	torukseksi	toruksiksi
abessiivi	toruksetta	toruksitta
instruktiivi	–	toruksin
komitatiivi	–	toruksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	torukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	torus-

Etymologia

• latinan torus (mon. torī), "pullistuma", "kyhmy", "möykky"

Käännökset

1. donitsia muistuttava kappale

englanti: torus

2. renkaan muotoinen rakenne

englanti: torus

Liittyvät sanat

• toroidi
• toroidinen

Aiheesta muualla

• torus Tieteen termipankissa