transsi

Katso artikkeli Transsi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

transsi (5)

1. meedion unimainen tila
2. uskonnollinen hurmostila, jossa ihminen irtaantuu ympäröivästä todellisuudesta

Ääntäminen

• IPA: [ˈt̪rɑnsːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	transsi	transsit
genetiivi	transsin	transsien (transsein)
partitiivi	transsia	transseja
akkusatiivi	transsi; transsin	transsit
sisäpaikallissijat
inessiivi	transsissa	transseissa
elatiivi	transsista	transseista
illatiivi	transsiin	transseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	transsilla	transseilla
ablatiivi	transsilta	transseilta
allatiivi	transsille	transseille
muut sijamuodot
essiivi	transsina	transseina
translatiivi	transsiksi	transseiksi
abessiivi	transsitta	transseitta
instruktiivi	–	transsein
komitatiivi	–	transseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	transsi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. meedion unimainen tila

kroatia: trans m.

Aiheesta muualla

• transsi Kielitoimiston sanakirjassa