trendi

Suomi

Substantiivi

trendi (5)

1. kehityssuunta, taipumus, suuntaus
2. (tilastotiede) pitkän aikavälin muutos

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪rendi/
• tavutus: tren‧di

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	trendi	trendit
genetiivi	trendin	trendien (trendein)
partitiivi	trendiä	trendejä
akkusatiivi	trendi; trendin	trendit
sisäpaikallissijat
inessiivi	trendissä	trendeissä
elatiivi	trendistä	trendeistä
illatiivi	trendiin	trendeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	trendillä	trendeillä
ablatiivi	trendiltä	trendeiltä
allatiivi	trendille	trendeille
muut sijamuodot
essiivi	trendinä	trendeinä
translatiivi	trendiksi	trendeiksi
abessiivi	trendittä	trendeittä
instruktiivi	–	trendein
komitatiivi	–	trendeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	trendi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. suuntaus

englanti: trend

2. pitkän aikavälin muutos

englanti: trend

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: trendikäs

Yhdyssanat

megatrendi, trendipelle

Aiheesta muualla

• trendi Kielitoimiston sanakirjassa
• trendi Tieteen termipankissa