trokee

Suomi

Substantiivi

trokee (20)

1. kaksitavuinen runojalka, joka koostuu pitkästä (painollisesta) ja lyhyestä (painottomasta) tavusta ( ─ ⌣ )

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪rokeː/
• tavutus: tro‧kee

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	trokee	trokeet
genetiivi	trokeen	trokeiden trokeitten
partitiivi	trokeeta	trokeita
akkusatiivi	trokee; trokeen	trokeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	trokeessa	trokeissa
elatiivi	trokeesta	trokeista
illatiivi	trokeeseen trokeehen	trokeisiin trokeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	trokeella	trokeilla
ablatiivi	trokeelta	trokeilta
allatiivi	trokeelle	trokeille
muut sijamuodot
essiivi	trokeena	trokeina
translatiivi	trokeeksi	trokeiksi
abessiivi	trokeetta	trokeitta
instruktiivi	–	trokein
komitatiivi	–	trokeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	trokee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kreikasta

Käännökset

1. runojalka

englanti: trochee ranska: trochée m.

saksa: Trochäus m. venäjä: трохей (trohéi) m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: trokeinen

Vastakohdat

• (käänteinen) jambi

Aiheesta muualla

• trokee Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Pieni tietosanakirja. 4, San Remo - Öölanti / toim. Jaakko Forsman ... [et al.]. Helsinki: Otava, 1928: hakusana Trokee (Project Runebergissa)