tuhero

Suomi

Substantiivi

tuhero (2)

1. (slangia) naisen ulkosynnyttimet ja/tai emätin

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uhero/
• tavutus: tu‧he‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuhero	tuherot
genetiivi	tuheron	tuherojen tuheroiden tuheroitten
partitiivi	tuheroa	tuheroita tuheroja
akkusatiivi	tuhero; tuheron	tuherot
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuherossa	tuheroissa
elatiivi	tuherosta	tuheroista
illatiivi	tuheroon	tuheroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuherolla	tuheroilla
ablatiivi	tuherolta	tuheroilta
allatiivi	tuherolle	tuheroille
muut sijamuodot
essiivi	tuherona	tuheroina
translatiivi	tuheroksi	tuheroiksi
abessiivi	tuherotta	tuheroitta
instruktiivi	–	tuheroin
komitatiivi	–	tuheroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuhero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kts. pillu#Synonyymit