tukehtuminen

Suomi

Substantiivi

tukehtuminen (38)

1. se, että tukehtuu

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ukeht̪uminen/
• tavutus: tu‧keh‧tu‧mi‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tukehtuminen	tukehtumiset
genetiivi	tukehtumisen	tukehtumisten tukehtumisien
partitiivi	tukehtumista	tukehtumisia
akkusatiivi	tukehtuminen; tukehtumisen	tukehtumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tukehtumisessa	tukehtumisissa
elatiivi	tukehtumisesta	tukehtumisista
illatiivi	tukehtumiseen	tukehtumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tukehtumisella	tukehtumisilla
ablatiivi	tukehtumiselta	tukehtumisilta
allatiivi	tukehtumiselle	tukehtumisille
muut sijamuodot
essiivi	tukehtumisena (tukehtumisna)	tukehtumisina
translatiivi	tukehtumiseksi	tukehtumisiksi
abessiivi	tukehtumisetta	tukehtumisitta
instruktiivi	–	tukehtumisin
komitatiivi	–	tukehtumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tukehtumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tukehtumis-

Etymologia

• teonnimi verbistä tukehtua