tukevuus

Suomi

Substantiivi

tukevuus (40)

1. se, että on tukeva

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ukeʋuːs/
• tavutus: tu‧ke‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tukevuus	tukevuudet
genetiivi	tukevuuden	tukevuuksien
partitiivi	tukevuutta	tukevuuksia
akkusatiivi	tukevuus; tukevuuden	tukevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tukevuudessa	tukevuuksissa
elatiivi	tukevuudesta	tukevuuksista
illatiivi	tukevuuteen	tukevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tukevuudella	tukevuuksilla
ablatiivi	tukevuudelta	tukevuuksilta
allatiivi	tukevuudelle	tukevuuksille
muut sijamuodot
essiivi	tukevuutena	tukevuuksina
translatiivi	tukevuudeksi	tukevuuksiksi
abessiivi	tukevuudetta	tukevuuksitta
instruktiivi	–	tukevuuksin
komitatiivi	–	tukevuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tukevuude-
vahva vartalo	tukevuute-
konsonantti- vartalo	tukevuut-

Etymologia

adjektiivi tukeva + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on tukeva

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• tukevuus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 992 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa