tulite

Suomi

Substantiivi

tulite (48-C)

1. ilotulite

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ulit̪eˣ/
• tavutus: tu‧li‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tulite	tulitteet
genetiivi	tulitteen	tulitteiden tulitteitten
partitiivi	tulitetta	tulitteita
akkusatiivi	tulite; tulitteen	tulitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tulitteessa	tulitteissa
elatiivi	tulitteesta	tulitteista
illatiivi	tulitteeseen	tulitteisiin tulitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tulitteella	tulitteilla
ablatiivi	tulitteelta	tulitteilta
allatiivi	tulitteelle	tulitteille
muut sijamuodot
essiivi	tulitteena	tulitteina
translatiivi	tulitteeksi	tulitteiksi
abessiivi	tulitteetta	tulitteitta
instruktiivi	–	tulittein
komitatiivi	–	tulitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tulittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tulitet-

Etymologia

• verbi tulittaa (heikko vartalo tulita- ) + johdin -e

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• ilotulite

Aiheesta muualla

• tulite Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Verbi

tulite

1. (taivutusmuoto) monikon 2. persoonan preesens verbistä tuliti
2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä tuliti

Viro

Verbi

tulite

1. indikatiivin imperfektin monikon 2. persoonan muoto verbistä tulema