tulitus

Suomi

Substantiivi

tulitus (39)

1. tuliaseiden jatkuvaa ammuntaa

   Suojaiduimme vihollisen tulitukselta maastoutumalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ulit̪us/
• tavutus: tu‧li‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tulitus	tulitukset
genetiivi	tulituksen	tulitusten tulituksien
partitiivi	tulitusta	tulituksia
akkusatiivi	tulitus; tulituksen	tulitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tulituksessa	tulituksissa
elatiivi	tulituksesta	tulituksista
illatiivi	tulitukseen	tulituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tulituksella	tulituksilla
ablatiivi	tulitukselta	tulituksilta
allatiivi	tulitukselle	tulituksille
muut sijamuodot
essiivi	tulituksena	tulituksina
translatiivi	tulitukseksi	tulituksiksi
abessiivi	tulituksetta	tulituksitta
instruktiivi	–	tulituksin
komitatiivi	–	tulituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tulitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tulitus-

Etymologia

• verbi tulittaa (heikko vartalo tulita- ) + johdin -us

Käännökset

1. tuliaseiden jatkuvaa ammuntaa

englanti: gunfire

Liittyvät sanat

• tuli
• tulittaminen

Yhdyssanat

• ilotulitus
• tulitusnäppäin

Aiheesta muualla

• tulitus Kielitoimiston sanakirjassa