tunkki

Suomi

Substantiivi

tunkki (5-A)

1. raskaiden kohteiden nostamiseen tarkoitettu laite

   Rakennuksia voidaan nostaa käyttäen useita tunkkeja samanaikaisesti.

   Rengasta vaihdettaessa pyörä kohotetaan maasta tunkilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uŋkːi/, [ˈtuŋkːi]
• tavutus: tunk‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tunkki	tunkit
genetiivi	tunkin	tunkkien (tunkkein)
partitiivi	tunkkia	tunkkeja
akkusatiivi	tunkki; tunkin	tunkit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tunkissa	tunkeissa
elatiivi	tunkista	tunkeista
illatiivi	tunkkiin	tunkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tunkilla	tunkeilla
ablatiivi	tunkilta	tunkeilta
allatiivi	tunkille	tunkeille
muut sijamuodot
essiivi	tunkkina	tunkkeina
translatiivi	tunkiksi	tunkeiksi
abessiivi	tunkitta	tunkeitta
instruktiivi	–	tunkein
komitatiivi	–	tunkkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tunki-
vahva vartalo	tunkki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. nostamiseen tarkoitettu laite

englanti: jack espanja: gato m., cric m., crique m., gata f. ranska: cric m. ruotsi: domkraft

saksa: Wagenheber m. turkki: kriko viro: tungraud

Liittyvät sanat

• nostin
• rasvamonttu

Johdokset

• verbit: tunkata

Yhdyssanat

hallitunkki, hydraulitunkki, ruuvitunkki, saksitunkki

Idiomit

• Pitäkää tunkkinne!
  1. huudahdus, jota käytetään kun tuohtuneena ei haluta enää asioida jonkin tahon kanssa

Aiheesta muualla

• tunkki Kielitoimiston sanakirjassa
• tunkki Suomen etymologisessa sanakirjassa