tunnusteleva

Suomi

Verbi

tunnusteleva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tunnustella

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tunnusteleva	tunnustelevat
genetiivi	tunnustelevan	tunnustelevien (tunnustelevain)
partitiivi	tunnustelevaa	tunnustelevia
akkusatiivi	tunnusteleva; tunnustelevan	tunnustelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tunnustelevassa	tunnustelevissa
elatiivi	tunnustelevasta	tunnustelevista
illatiivi	tunnustelevaan	tunnusteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tunnustelevalla	tunnustelevilla
ablatiivi	tunnustelevalta	tunnustelevilta
allatiivi	tunnustelevalle	tunnusteleville
muut sijamuodot
essiivi	tunnustelevana	tunnustelevina
translatiivi	tunnustelevaksi	tunnusteleviksi
abessiivi	tunnustelevatta	tunnustelevitta
instruktiivi	–	tunnustelevin
komitatiivi	–	tunnustelevine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tunnusteleva-
vahva vartalo	tunnusteleva-
konsonantti- vartalo	-