tupla

Suomi

Adjektiivi

tupla (10)

1. kaksinkertainen

   tuplana – kaksinkertaisena tai toisen samanlaisen kera

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uplɑ/
• tavutus: tup‧la

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• tuplajuoksu, tuplapredestinaatio

Substantiivi

tupla (10)

1. (arkikieltä) kaksinkertainen annos, määrä t. jokin aiemmin mainittu

   Anna viski. Tai anna tupla.

   Tupla tai kuitti.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tupla	tuplat
genetiivi	tuplan	tuplien (tuplain)
partitiivi	tuplaa	tuplia
akkusatiivi	tupla; tuplan	tuplat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuplassa	tuplissa
elatiivi	tuplasta	tuplista
illatiivi	tuplaan	tupliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuplalla	tuplilla
ablatiivi	tuplalta	tuplilta
allatiivi	tuplalle	tuplille
muut sijamuodot
essiivi	tuplana	tuplina
translatiivi	tuplaksi	tupliksi
abessiivi	tuplatta	tuplitta
instruktiivi	–	tuplin
komitatiivi	–	tupline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tupla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: tuplata

Aiheesta muualla

• tupla Kielitoimiston sanakirjassa
• tupla Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 814 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa