tuppilo

Suomi

Substantiivi

tuppilo (2)

1. yksinkertainen, kuiva, saumaa pitkin avautuva, yhdestä emilehdestä muodostunut, kasvien hedelmätyyppi

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪upːilo/
• tavutus: tup‧pi‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuppilo	tuppilot
genetiivi	tuppilon	tuppilojen tuppiloiden tuppiloitten
partitiivi	tuppiloa	tuppiloita tuppiloja
akkusatiivi	tuppilo; tuppilon	tuppilot
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuppilossa	tuppiloissa
elatiivi	tuppilosta	tuppiloista
illatiivi	tuppiloon	tuppiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuppilolla	tuppiloilla
ablatiivi	tuppilolta	tuppiloilta
allatiivi	tuppilolle	tuppiloille
muut sijamuodot
essiivi	tuppilona	tuppiloina
translatiivi	tuppiloksi	tuppiloiksi
abessiivi	tuppilotta	tuppiloitta
instruktiivi	–	tuppiloin
komitatiivi	–	tuppiloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuppilo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi tuppi + johdin -ilo

Käännökset

1. eräs kasvien hedelmätyyppi

englanti: follicle

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

tuppilohame

Aiheesta muualla

• tuppilo Kielitoimiston sanakirjassa
• tuppilo Tieteen termipankissa