turpas

Suomi

Substantiivi

turpas (41-B)

1. tiheä pallon muotoinen heinäkasvusto
2. (murteellinen, oulunmurretta) turve

   Siinä kuokka heiluu ja turppaat lentää.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	turpas	turppaat
genetiivi	turppaan	turppaiden turppaitten
partitiivi	turpasta	turppaita
akkusatiivi	turpas; turppaan	turppaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	turppaassa	turppaissa
elatiivi	turppaasta	turppaista
illatiivi	turppaaseen	turppaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	turppaalla	turppailla
ablatiivi	turppaalta	turppailta
allatiivi	turppaalle	turppaille
muut sijamuodot
essiivi	turppaana	turppaina
translatiivi	turppaaksi	turppaiksi
abessiivi	turppaatta	turppaitta
instruktiivi	–	turppain
komitatiivi	–	turppaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	turppaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	turpas-

Käännökset

2. turve

Ks. turve

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• turpassauna