tutor

Suomi

Substantiivi

tutor (6)

1. vanhempi opiskelija joka ohjaa ja neuvoo nuorempia

Ääntäminen

• IPA: /ˈtuːtor/, /ˈtutor/
• tavutus: tu‧tor

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tutor	tutorit
genetiivi	tutorin	tutorien tutoreiden tutoreitten
partitiivi	tutoria	tutoreita tutoreja
akkusatiivi	tutor; tutorin	tutorit
sisäpaikallissijat
inessiivi	tutorissa	tutoreissa
elatiivi	tutorista	tutoreista
illatiivi	tutoriin	tutoreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tutorilla	tutoreilla
ablatiivi	tutorilta	tutoreilta
allatiivi	tutorille	tutoreille
muut sijamuodot
essiivi	tutorina	tutoreina
translatiivi	tutoriksi	tutoreiksi
abessiivi	tutoritta	tutoreitta
instruktiivi	–	tutorein
komitatiivi	–	tutoreine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tutori-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• tuutori

Aiheesta muualla

• tutor Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

tutor (monikko tutors)

1. tutor, tuutori

Liittyvät sanat

• tutorial

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tūtor	tūtōrēs
akkusatiivi	tūtōrem	tūtōrēs
genetiivi	tūtōris	tūtōrum
datiivi	tūtōrī	tūtōribus
ablatiivi	tūtōre	tūtōribus

tūtor m. (3)

1. suojelija, varjelija

Verbi

tutor

1. suojella, varjella
2. pitää puoliansa