tuutata

Suomi

Verbi

tuutata (73-C) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) antaa äänimerkki torvella tai summerilla, töötätä

   Eikö kuski tuutannut? Kyllä, mutta kuuro mies ei kuullut.

2. (puhekieltä) syöttää ajatuksia, työntää agendaa

   Meille tuutataan joka mediasta, että Australian palot ovat seurausta ilmastonmuutoksesta. (Olli Pusa)

   Lehdistö pian tuuttaa joka päivä kuinka ilman euroa ja Euroopan sisämarkkinoita suomalaiset asuisivat maakuopissa ja keittäisivät perunoita polttamalla risuja.

   tuutata sankkaa propagandaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪uːt̪ɑt̪ɑˣ/
• tavutus: tuu‧ta‧ta

Etymologia

• [2]: alun perin "syöttää putken täydeltä", toisinaan käytettävä vaihtoehtoinen pruutata-sana myös viittaa syöttämiseen, työntämiseen, tyhjentämiseen

Käännökset

1. antaa äänimerkki torvella tai summerilla, töötätä

englanti: honk ruotsi: tuta

saksa: hupen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tuuttaaminen

Aiheesta muualla

• tuutata Kielitoimiston sanakirjassa