tyvi

Suomi

Substantiivi

tyvi (7)

1. joidenkin esineiden tai asioiden alaosa, yleensä perustana toimiva

   Puun tyvelle oli kasvanut kärpässieniä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪yʋi/, [ˈt̪ʷyʋi]
• tavutus: ty‧vi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tyvi	tyvet
genetiivi	tyven	tyvien (tyvein)
partitiivi	tyveä	tyviä
akkusatiivi	tyvi; tyven	tyvet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tyvessä	tyvissä
elatiivi	tyvestä	tyvistä
illatiivi	tyveen	tyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tyvellä	tyvillä
ablatiivi	tyveltä	tyviltä
allatiivi	tyvelle	tyville
muut sijamuodot
essiivi	tyvenä	tyvinä
translatiivi	tyveksi	tyviksi
abessiivi	tyvettä	tyvittä
instruktiivi	–	tyvin
komitatiivi	–	tyvine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tyve-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. joidenkin esineiden tai asioiden alaosa, yleensä perustana toimiva

ruotsi: rotända

Liittyvät sanat

Johdokset

• tykö, tyynni
• adjektiivit: tyvekäs
• verbit: tyvetä

Yhdyssanat

nenäntyvi, tyviluu, tyvimätä, tyvipuoli, tyvipää, tyvisolu, tyvitauti, tyvitukki, tyvivesa

Idiomit

• tyvestä puuhun noustaan — on aina aloitettava alkeista

Aiheesta muualla

• tyvi Kielitoimiston sanakirjassa
• tyvi Tieteen termipankissa
• tyvi Suomen etymologisessa sanakirjassa