uhkaus

Suomi

Substantiivi

uhkaus (39)

1. lausuma jossa uhkaillaan, joka muodostaa uhkan

   Sanna Marinin uhkaus yhden puolueen vähemmistöhallituksesta oli raikas tuulahdus 1930-luvulta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuhkɑus/ tai /ˈuhkɑu̯s/
• tavutus: uh‧ka‧us / uh‧kaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uhkaus	uhkaukset
genetiivi	uhkauksen	uhkausten uhkauksien
partitiivi	uhkausta	uhkauksia
akkusatiivi	uhkaus; uhkauksen	uhkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	uhkauksessa	uhkauksissa
elatiivi	uhkauksesta	uhkauksista
illatiivi	uhkaukseen	uhkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uhkauksella	uhkauksilla
ablatiivi	uhkaukselta	uhkauksilta
allatiivi	uhkaukselle	uhkauksille
muut sijamuodot
essiivi	uhkauksena	uhkauksina
translatiivi	uhkaukseksi	uhkauksiksi
abessiivi	uhkauksetta	uhkauksitta
instruktiivi	–	uhkauksin
komitatiivi	–	uhkauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uhkaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	uhkaus-

Etymologia

• verbi uhata ((vahva) vokaalivartalo uhkaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. lausuma jossa uhkaillaan, joka muodostaa uhan

englanti: threat ruotsi: hotelse saksa: Drohung f.

ukraina: погроза f. viro: ähvardus

Liittyvät sanat

• uhka
• uhkailu

Yhdyssanat

uhkauskirje

Aiheesta muualla

• uhkaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 384, 385 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa