uhku

Suomi

Substantiivi

uhku (1)

1. jäälle nousseen veden ja lumen muodostama hyhmä; maan jäätyneen pintakerroksen alle puristukseen jäänyt vesi, joka tihkuu maan pinnalle ja jäätyy

   Maasta purkautuva uhku rikkoo usein maankamaran.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuhku/
• tavutus: uh‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uhku	uhkut
genetiivi	uhkun	uhkujen
partitiivi	uhkua	uhkuja
akkusatiivi	uhku; uhkun	uhkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	uhkussa	uhkuissa
elatiivi	uhkusta	uhkuista
illatiivi	uhkuun	uhkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uhkulla	uhkuilla
ablatiivi	uhkulta	uhkuilta
allatiivi	uhkulle	uhkuille
muut sijamuodot
essiivi	uhkuna	uhkuina
translatiivi	uhkuksi	uhkuiksi
abessiivi	uhkutta	uhkuitta
instruktiivi	–	uhkuin
komitatiivi	–	uhkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uhku-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• hyhmä
• maankamara

Yhdyssanat

• uhkuavanto

Aiheesta muualla

• uhku Kielitoimiston sanakirjassa