uimari

Suomi

Substantiivi

uimari (6)

1. henkilö, joka ui

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯mɑri/
• tavutus: ui‧ma‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uimari	uimarit
genetiivi	uimarin	uimarien uimareiden uimareitten
partitiivi	uimaria	uimareita uimareja
akkusatiivi	uimari; uimarin	uimarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	uimarissa	uimareissa
elatiivi	uimarista	uimareista
illatiivi	uimariin	uimareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uimarilla	uimareilla
ablatiivi	uimarilta	uimareilta
allatiivi	uimarille	uimareille
muut sijamuodot
essiivi	uimarina	uimareina
translatiivi	uimariksi	uimareiksi
abessiivi	uimaritta	uimareitta
instruktiivi	–	uimarein
komitatiivi	–	uimareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uimari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi uida (MA-vartalo uima- ) + johdin -ri

Käännökset

1. henkilö, joka ui

englanti: swimmer espanja: nadador m., nadadora f. ranska: nageur m., nageuse f. ruotsi: simmare, simmerska (naispuolinen)

saksa: Schwimmer m., Schwimmerin f. venäjä: пловец (plovéts) m., пловчиха (plovtšíha) f. viro: ujuja

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kilpauimari

Aiheesta muualla

• uimari Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 217 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa