uinahdus

Suomi

Substantiivi

uinahdus (39)

1. torkahdus, nukahdus

Ääntäminen

• IPA: /ˈui̯nɑhdus/
• tavutus: ui‧nah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uinahdus	uinahdukset
genetiivi	uinahduksen	uinahdusten uinahduksien
partitiivi	uinahdusta	uinahduksia
akkusatiivi	uinahdus; uinahduksen	uinahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	uinahduksessa	uinahduksissa
elatiivi	uinahduksesta	uinahduksista
illatiivi	uinahdukseen	uinahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uinahduksella	uinahduksilla
ablatiivi	uinahdukselta	uinahduksilta
allatiivi	uinahdukselle	uinahduksille
muut sijamuodot
essiivi	uinahduksena	uinahduksina
translatiivi	uinahdukseksi	uinahduksiksi
abessiivi	uinahduksetta	uinahduksitta
instruktiivi	–	uinahduksin
komitatiivi	–	uinahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uinahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	uinahdus-

Etymologia

• verbi uinahtaa (heikko vartalo uinahda- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• uinahdus Kielitoimiston sanakirjassa