uljuus

Suomi

Substantiivi

uljuus (40)

1. se, että on uljas

Ääntäminen

• IPA: /ˈuljuːs/
• tavutus: ul‧juus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uljuus	uljuudet
genetiivi	uljuuden	uljuuksien
partitiivi	uljuutta	uljuuksia
akkusatiivi	uljuus; uljuuden	uljuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	uljuudessa	uljuuksissa
elatiivi	uljuudesta	uljuuksista
illatiivi	uljuuteen	uljuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uljuudella	uljuuksilla
ablatiivi	uljuudelta	uljuuksilta
allatiivi	uljuudelle	uljuuksille
muut sijamuodot
essiivi	uljuutena	uljuuksina
translatiivi	uljuudeksi	uljuuksiksi
abessiivi	uljuudetta	uljuuksitta
instruktiivi	–	uljuuksin
komitatiivi	–	uljuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uljuude-
vahva vartalo	uljuute-
konsonantti- vartalo	uljuut-

Etymologia

sanan uljas vartalosta ulj- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on uljas

englanti: valiance

Aiheesta muualla

• uljuus Kielitoimiston sanakirjassa