umpi

Suomi

Substantiivi

umpi (7-H)

1. umpinainen, suljettu, eristetty tai läpäisemätön paikka, tila tai rakenne

   hiihtää umpea

2. ruoansulatuselimistön tukkeuma; ummetus, ummessa oleva tai umpinaiselta tuntuva olotila

   olla ummella

3. yhdyssanan alkuosana: ks. umpi-

Ääntäminen

• IPA: /ˈumpi/
• tavutus: um‧pi

Huomautukset

• Sanan taivutusmuotoja ummessa ja umpeen käytetään myös adverbeinä.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	umpi	ummet
genetiivi	ummen	umpien (umpein)
partitiivi	umpea	umpia
akkusatiivi	umpi; ummen	ummet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ummessa	ummissa
elatiivi	ummesta	ummista
illatiivi	umpeen	umpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ummella	ummilla
ablatiivi	ummelta	ummilta
allatiivi	ummelle	ummille
muut sijamuodot
essiivi	umpena	umpina
translatiivi	ummeksi	ummiksi
abessiivi	ummetta	ummitta
instruktiivi	–	ummin
komitatiivi	–	umpine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	umme-
vahva vartalo	umpe-
konsonantti- vartalo	-

Idiomit

• (jutella/kysellä/puhua/käydä läpi) ummet ja lammet = kaiken maailman asiat

Liittyvät sanat

• umpi-, umpinainen, umpio, umpeutua

Aiheesta muualla

• umpi Kielitoimiston sanakirjassa