umpitavu

Suomi

Substantiivi

umpitavu (1)

1. (fonetiikka) konsonanttiin päättyvä tavu

Ääntäminen

• IPA: /ˈumpiˌt̪ɑʋu/
• tavutus: um‧pi‧ta‧vu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	umpitavu	umpitavut
genetiivi	umpitavun	umpitavujen
partitiivi	umpitavua	umpitavuja
akkusatiivi	umpitavu; umpitavun	umpitavut
sisäpaikallissijat
inessiivi	umpitavussa	umpitavuissa
elatiivi	umpitavusta	umpitavuista
illatiivi	umpitavuun	umpitavuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	umpitavulla	umpitavuilla
ablatiivi	umpitavulta	umpitavuilta
allatiivi	umpitavulle	umpitavuille
muut sijamuodot
essiivi	umpitavuna	umpitavuina
translatiivi	umpitavuksi	umpitavuiksi
abessiivi	umpitavutta	umpitavuitta
instruktiivi	–	umpitavuin
komitatiivi	–	umpitavuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	umpitavu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

umpi- + tavu

Käännökset

1. konsonanttiin päättyvä tavu

englanti: closed syllable saksa: geschlossene Silbe f.

turkki: kapalı hece

Aiheesta muualla

• umpitavu Kielitoimiston sanakirjassa
• umpitavu Tieteen termipankissa