urheus

Suomi

Substantiivi

urheus (40)

1. se, että on urhea, urhean henkilön ominaisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈurheus/ tai /ˈurheu̯s/
• tavutus: ur‧he‧us / ur‧heus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	urheus	urheudet
genetiivi	urheuden	urheuksien
partitiivi	urheutta	urheuksia
akkusatiivi	urheus; urheuden	urheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	urheudessa	urheuksissa
elatiivi	urheudesta	urheuksista
illatiivi	urheuteen	urheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	urheudella	urheuksilla
ablatiivi	urheudelta	urheuksilta
allatiivi	urheudelle	urheuksille
muut sijamuodot
essiivi	urheutena	urheuksina
translatiivi	urheudeksi	urheuksiksi
abessiivi	urheudetta	urheuksitta
instruktiivi	–	urheuksin
komitatiivi	–	urheuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	urheude-
vahva vartalo	urheute-
konsonantti- vartalo	urheut-

Etymologia

adjektiivi urhea + johdin -us

Käännökset

1. se, että on urhea, urhean henkilönominaisuus

englanti: braveness, bravery ranska: courage ruotsi: tapperhet

turkki: yiğitlik viro: vaprus

Liittyvät sanat

rohkeus, urhea. urheasti

Aiheesta muualla

• urheus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa