urina

Suomi

Substantiivi

urina (12)

1. matala muriseva tai koriseva ääni

   Kolmen aikaan heräsin siihen kun sängyn alta kuului urinaa.

   Sisältä kuului jotain urinaa ja ovi aukesi.

   Kuului urinaa, ja ajattelin koiran kohdanneen supin tai mäyrän.

Ääntäminen

• IPA: /ˈurinɑ/
• tavutus: u‧ri‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	urina	urinat
genetiivi	urinan	urinoiden urinoitten (urinain)
partitiivi	urinaa	urinoita
akkusatiivi	urina; urinan	urinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	urinassa	urinoissa
elatiivi	urinasta	urinoista
illatiivi	urinaan	urinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	urinalla	urinoilla
ablatiivi	urinalta	urinoilta
allatiivi	urinalle	urinoille
muut sijamuodot
essiivi	urinana	urinoina
translatiivi	urinaksi	urinoiksi
abessiivi	urinatta	urinoitta
instruktiivi	–	urinoin
komitatiivi	–	urinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	urina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi urista (vartaloaines uri- ) + johdin -na

Aiheesta muualla

• urina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

urina

1. monikon essiivimuoto sanasta ura

Italia

Substantiivi

urina f. (monikko urine[luo])

1. virtsa

Verbi

urina

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä urinare
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä urinare

Kroatia

Substantiivi

urina

1. yksikön genetiivimuoto sanasta urin

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ūrīna	ūrīnae
akkusatiivi	ūrīnam	ūrīnās
genetiivi	ūrīnae	ūrīnārum
datiivi	ūrīnae	ūrīnīs
ablatiivi	ūrīnā	ūrīnīs

ūrīna f. (1)

1. virtsa

Liittyvät sanat

• urea

Portugali

Substantiivi

urina f. (monikko urinas)

1. virtsa

Romania

Verbi

urina

1. virtsata