uskallus

Suomi

Substantiivi

uskallus (39)

1. rohkeus

Ääntäminen

• IPA: /ˈuskɑlːus/
• tavutus: us‧kal‧lus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uskallus	uskallukset
genetiivi	uskalluksen	uskallusten uskalluksien
partitiivi	uskallusta	uskalluksia
akkusatiivi	uskallus; uskalluksen	uskallukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	uskalluksessa	uskalluksissa
elatiivi	uskalluksesta	uskalluksista
illatiivi	uskallukseen	uskalluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uskalluksella	uskalluksilla
ablatiivi	uskallukselta	uskalluksilta
allatiivi	uskallukselle	uskalluksille
muut sijamuodot
essiivi	uskalluksena	uskalluksina
translatiivi	uskallukseksi	uskalluksiksi
abessiivi	uskalluksetta	uskalluksitta
instruktiivi	–	uskalluksin
komitatiivi	–	uskalluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uskallukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	uskallus-

Etymologia

• verbi uskaltaa (heikko vartalo uskalla- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• uskallus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa