uutuus

Suomi

Substantiivi

uutuus (40)

1. jonkin uuden ilmaantumiseen ja uutena olemiseen liittyvä ominaispiirre

   uutuuden karhea

2. juuri ilmestynyt, uusi julkiste, tuote tms.

   Odotettu uutuus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːt̪uːs/
• tavutus: uu‧tuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uutuus	uutuudet
genetiivi	uutuuden	uutuuksien
partitiivi	uutuutta	uutuuksia
akkusatiivi	uutuus; uutuuden	uutuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	uutuudessa	uutuuksissa
elatiivi	uutuudesta	uutuuksista
illatiivi	uutuuteen	uutuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uutuudella	uutuuksilla
ablatiivi	uutuudelta	uutuuksilta
allatiivi	uutuudelle	uutuuksille
muut sijamuodot
essiivi	uutuutena	uutuuksina
translatiivi	uutuudeksi	uutuuksiksi
abessiivi	uutuudetta	uutuuksitta
instruktiivi	–	uutuuksin
komitatiivi	–	uutuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	uutuude-
vahva vartalo	uutuute-
konsonantti- vartalo	uutuut-

Etymologia

adjektiivi uusi (vahva vartalo uute- ) + johdin -uus

Käännökset

1. jonkin uuden ilmaantumiseen ja uutena olemiseen liittyvä ominaispiirre

englanti: newness, novelty

kroatia: novina f., novost f.

2. juuri ilmestynyt, uusi julkiste

englanti: novelty

kroatia: novost f., novina f., novitet m.

Liittyvät sanat

• uusi
• uutukaisuus

Yhdyssanat

kirjauutuus, levyuutuus, uutuudenjäykkä, uutuudenviehätys, uutuusarvo, uutuusesittely, uutuusluettelo, uutuuspäätös, uutuustuote

Aiheesta muualla

• uutuus Kielitoimiston sanakirjassa
• uutuus Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 774 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa