vaaksa

Suomi

Substantiivi

vaaksa (9)

1. suoristettujen peukalon ja keskisormen päiden välinen etäisyys

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːksɑ/
• tavutus: vaak‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaaksa	vaaksat
genetiivi	vaaksan	vaaksojen (vaaksain)
partitiivi	vaaksaa	vaaksoja
akkusatiivi	vaaksa; vaaksan	vaaksat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaaksassa	vaaksoissa
elatiivi	vaaksasta	vaaksoista
illatiivi	vaaksaan	vaaksoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaaksalla	vaaksoilla
ablatiivi	vaaksalta	vaaksoilta
allatiivi	vaaksalle	vaaksoille
muut sijamuodot
essiivi	vaaksana	vaaksoina
translatiivi	vaaksaksi	vaaksoiksi
abessiivi	vaaksatta	vaaksoitta
instruktiivi	–	vaaksoin
komitatiivi	–	vaaksoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaaksa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vaaksa

azeri: qarış englanti: (lähikäsite) span espanja: palmo m. puola: piędź f. saksa: Spanne f.

tšekki: píď turkki: karış unkari: arasz venäjä: пядь viro: vaks

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vaaksiainen

Aiheesta muualla

• vaaksa Kielitoimiston sanakirjassa